Sirkus kehon muodossa

Viime viikolla satoi meille ensilumi 🌨 uusi, puhtaan valkoinen lumi joka muuttaa maailman valoisamman näköiseksi ❤️ se yrittää sinnitellä lauhan ilman kanssa ja odottaa pakkaspäiviä jotta siitä tulisi vahva ja kantava ✨️

Kehoni on alkanut uudelleen käydä kierroksilla. Teen nyt täysiä työviikkoja ja sen tuntee. Päiviin kuuluu useita kohtaamisia ja saan kuulla heidän tarinoitaan, kannustaa heitä katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja löytää kaikille sopiva ratkaisu ja saada heidän asiat hoitumaan eteenpäin. Nämä kohtaamiset eivät minua kuormita vaan se että tunnen antavani jokaiselle kohtaamalleni henkilölle itsestäni lähes kaiken tietoni ohjauksissani ja haluan heille sen mikä mielestäni heille kuuluu. En jätä asioita mielelläni puolitiehen vaan saatan loppuun sen minkä aloitan. Mutta tämä ei välttämättä näy siellä missä voin olla se joka olen, eli kotona. Aloitan 6 asiaa jotka hoidan loppuun saakka illan aikana: ruuanlaitto, imurointi, neuletyö, pyykit, kauppalistan teko ja ajan antaminen perheelleni. Illalla nukkumaan meno venyy koska haluan itse tehdä jotain itseni kanssa ja yleensä se menee puhelimella pläräämiseen tai sarjojen katseluun. 

Minulle on ollut pitkään vaikeaa antaa itseni olla se kuka haluaisin olla eli minä. Olen pohtinut sitä kuka oikeastaan olenkaan ja kuka ihminen tässä kropassani on joka menee kuin tirehtööri; heiluttaa tahtipuikkoa ja saa hommat jotenkin pakettiin ja huolehtii myös huomisesta (ja usein ensi viikosta). Hän varmistaa että kaikilla on tarvittava ja jos ei ole, hän hankkii ne. Hän tekee muualla myös töitä 8h päivässä ja sen lisäksi hoitaa sirkustaan kotona. 

Kehoni tuntuu olevan kuin sirkus jossa sattuu, tapahtuu ja on asioita jotka odottaa purkautumistaan. Sirkus jossa koetaan kaikki mahdolliset tunteet ja jonne myös kätkeytyy niitä tunteita jota ei voisi ilmaista. Sirkus, jossa pitää olla tilaa myös hetkille joissa rakkaat pääsevät kahdenkeskiseen kontaktiin huolineen ja iloineen, myös romantiikalle pitää löytyä oma kohtansa. Tämä viimeinen eli romantiikka jää usein läheisyystasolle joka itselleni olisi nyt se mitä kaipaan mutta joustan hyvin helposti jotta saan antaa toiselle tarvitsemansa. 

Kun asioita listaa ja kirjoittaa tällaiseen muotoon, niin ihmettelen että onko tämä juuri sitä mitä haluan? Onko elämäni sen näköistä mitä ajattelin sen olevan? Ei varmasti koska elämä muokkaantuu tapahtuvien asioiden mukaan mutta ei se saisi siltikään olla yhtä suorittamista. Minulla on myös rajat jotka vaatii selkeyttämistä ja niistä kiinnipitämistä. Rajojen sisäpuolelle tulisi kuulua myös Oma aika-aitaus, jonne pääsee ainoastaan minä ja sitä käyttäisin vain omaan tarkoitukseen. Mutta, olen miellyttäjä joka haluaa että muilla olisi helpompaa koska siitä selviää helpommin. Näin ei pidä olla ja se pitää ottaa työn alle. Miten, kerron kun tiedän 😉 vinkkejä saa antaa 💞