Päätös muutoksesta - muutospäätös?

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti vaikeat, ei masentavalla tavalla vaan vittu-saatana-perkele - tavalla. Anteeksi kielenkäyttö mutta parempaa en keksinyt, ehkä saatte siitä paremmin kiinni 😅 

Olen kypsynyt paljon siitä kuka olin 18-vuotiaana. Siinä iässä olin astunut "aikuisuuden" maailmaan kronologisesti mutta nyt ajateltuna olin ihan teini vielä tuolloin. Asuin kotona 19-vuotiaaksi jolloin muutin yhteen puoliskoni kanssa. Niinä aikoina en oikeastaan itse ajatellut asioita tai tehnyt päätöksiä vaan ne tehtiin pitkälle puolestani tai avustettuna. Olin niin naiivi ja hauras eikä minulla ollut lainkaan elämänkokemusta tai kokeiluja miten haluaisin elämääni vietettävän. Nyt ajateltuna menin sen hetkisen tunnetilan mukaan, olin siihen aikaan hyvin iloinen että joku välittää minusta ja lupaa kuut ja tähdet taivaalta... silloin sitä sokeasti uskoo. Mutta ryppyjen ilmestyessä kohdalle huomaa että mitä se oikeastaan minulle maksoi, ne lupaukset kaikesta ihanasta. Se vaati minulta 110 % panostusta häneen, ylimääräisiä suunnitelmia tai menoja ei saanut olla, jos ajatukseni jostain olivat hänestä poikkeavat niin se ei ollut koskaan hyvä... Nykyään kun mietin tätä niin alan itkeä. Minua suoraansanoen harmittaa että miksi päästin itseni niin halvalla ja annoin muokata itseäni noin voimakkaasti. Koska olin tuolloin vielä nuori ja kokematon, pelokas ja muokattavissa. 

Tästä on aikaa nyt 17 vuotta ja viimeisen parin vuoden aikana tämä asia on alkanut itsellä nousemaan pintaan entistä useammin. Aina sanotaan että aika kultaa muistot mutta en koe sen kohdallani ainakaan vielä toteutuneen. On meillä ollut tietenkin valtavasti aiheita iloon sekä ihania aikoja. Tulen aina ja ikuisesti olemaan lapsistani kiitollinen ja onnellinen mutta haluan myös kokea itseni olevan syy onnellisuuteen. MUTTA töitä minun pitää tehdä. Uskon sen olevan vielä mahdollista koska tulevaisuus on avoinna, menneisyydelle en voi enää mitään. Joten päätinkin keskittyä siihen mihin pystyn vaikuttamaan ❤

Olen haaveilijaluonne, ne jäävät usein ajattelutasolle. Haaveilen ihanasta omakotitalosta jota saisi laitella mieleisekseen vuodenaikojen mukaan, puutarhasta jonne voi sukeltaa viettämään aikaa joko sitä hoitaen tai ihaillen, valmentajan urasta jonka avulla voisin auttaa ja kannustaa muita omalla muutospolullaan kohti terveempää elämää, sekä unelmoin taloudellisesta vapaudesta 😍 Ne saavuttaakseni minulla on vain yksi tie; ALOITA JA TEE!!! Yksinkertaista 😉 mutta on vaikea ottaa se askel sinne oikeaan suuntaan jos tällä hetkellä en saa sitä tukea ja luottoa omaan tekemiseen ja unelmiin - se ei auta että minulle pidetään rooli- ja arvoluentoja siitä miten minun pitää elää ja kuinka pitää ajatella. Jotta elämässä pääsee eteenpäin niin on tiettyjä asioita joita pitää pystyä työstämään ilman syyllistämistä. Inhoan katkeruutta vanhoista asioista jotka olemme käsitelleet aikaa sitten. Ne kun vain nousevat aina esille.