Tekstit

Sirkus kehon muodossa

Viime viikolla satoi meille ensilumi 🌨 uusi, puhtaan valkoinen lumi joka muuttaa maailman valoisamman näköiseksi ❤️ se yrittää sinnitellä lauhan ilman kanssa ja odottaa pakkaspäiviä jotta siitä tulisi vahva ja kantava ✨️ Kehoni on alkanut uudelleen käydä kierroksilla. Teen nyt täysiä työviikkoja ja sen tuntee. Päiviin kuuluu useita kohtaamisia ja saan kuulla heidän tarinoitaan, kannustaa heitä katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja löytää kaikille sopiva ratkaisu ja saada heidän asiat hoitumaan eteenpäin. Nämä kohtaamiset eivät minua kuormita vaan se että tunnen antavani jokaiselle kohtaamalleni henkilölle itsestäni lähes kaiken tietoni ohjauksissani ja haluan heille sen mikä mielestäni heille kuuluu. En jätä asioita mielelläni puolitiehen vaan saatan loppuun sen minkä aloitan. Mutta tämä ei välttämättä näy siellä missä voin olla se joka olen, eli kotona. Aloitan 6 asiaa jotka hoidan loppuun saakka illan aikana: ruuanlaitto, imurointi, neuletyö, pyykit, kauppalistan teko ja ajan an...

Päätös muutoksesta - muutospäätös?

Kuva
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti vaikeat, ei masentavalla tavalla vaan vittu-saatana-perkele - tavalla. Anteeksi kielenkäyttö mutta parempaa en keksinyt, ehkä saatte siitä paremmin kiinni 😅  Olen kypsynyt paljon siitä kuka olin 18-vuotiaana. Siinä iässä olin astunut "aikuisuuden" maailmaan kronologisesti mutta nyt ajateltuna olin ihan teini vielä tuolloin. Asuin kotona 19-vuotiaaksi jolloin muutin yhteen puoliskoni kanssa. Niinä aikoina en oikeastaan itse ajatellut asioita tai tehnyt päätöksiä vaan ne tehtiin pitkälle puolestani tai avustettuna. Olin niin naiivi ja hauras eikä minulla ollut lainkaan elämänkokemusta tai kokeiluja miten haluaisin elämääni vietettävän. Nyt ajateltuna menin sen hetkisen tunnetilan mukaan, olin siihen aikaan hyvin iloinen että joku välittää minusta ja lupaa kuut ja tähdet taivaalta... silloin sitä sokeasti uskoo. Mutta ryppyjen ilmestyessä kohdalle huomaa että mitä se oikeastaan minulle maksoi, ne lupaukset kaikesta ihanasta. Se vaat...

Rauhoittumisen palikat

Kuva
Ylivirittyneenä tulee helposti oltua se joka en oikeasti ole, nousee ikäänkuin kulissit pystyyn. Vaikka olen kotona omissa tiloissani, en pääse rauhoittumaan kun pitää olla "jotain". Tämä olotila on itselläni ollut vuosia se "normaali", joka ei ole sitä lainkaan! Tunnen että en ole oma itseni, jota vielä haen.  Nautin eniten käsillä luomisesta, kuten lankojen kanssa työskentelystä, askartelusta ja leipomisesta. Nautin siitä että kotona on perussiistiä, joskus saa olla hallittu kaaos 😉 Välillä minulle iskee inspiraatio puuhailla ja siivota vimmatusti, heittää turhia roinia pois sekä kierrättää, sen jälkeen alkaa raukeus (ja ylpeys) aikaansaannoksesta!  Pään saan nollattua menemällä ulos. Ulkoilu eri vuodenajoilla on ihanaa, tuoksut ja tunnelmat osaavat viedä mukanaan. Aiemmin en tätä huomioinut koska huomioni keskittyi muuhun, vaikka lapsiin. Lasten kanssa olen lähinnä ulkoillut, yksin en ole aiemmin sinne päässyt (tai päättänyt olla menemättä syyllisyyd...

Syyspäivä

Kuva
Rakastan syksyn aikaa, samoin kuin vuodenajan vaihteluita yleensä ❤ rakastan sitä värien leikittelyä lehdillä ja maaperällä, sateen rytmikästä ropinaa peltikatolla ja tuulen tanssia puissa riisuen ne paljaiksi... Vuodenajat kertovat minulle yleensä sen että kun maa muuttuu, on tilaa myös muille muutoksille; toisenlaiset pukeutumiset, pimeän ajan lisääntyminen, oman olotilan muutokset kun yrittää mukautua vallitsevaan vuodenaikaan sekä oman itsensä kokeminen ehkä toisella lailla. Itseni kohdalla olen tätä muutosta "harrastanut" loppukeväästä saakka, uusia oivalluksia syntyy kuitenkin edelleen. Kaikki ei edelleenkään ole niin simppeliä kuin ajatuksissani tai oppikirjoissa - ai että elämä olisikin helppoa jos joku olisi aiemmin elänyt sinun elämäsi ja kertoo nyt sinulle miten koet/näet/kohtaat asiat, ja mitä tunnet.  Tunnetasolla olen käynyt ehkä sen suurimman taisteluni koska se ei tule varmasti loppumaan kuin vasta haudassa. Tai taistelu on vähän raaka ilmaisu mutt...

Kuka olen, ketä esitän?

Kuva
 Tarinani on lyhykäisyydessään tällainen; olen 35-vuotias naimisissa oleva kolmen lapsen perheenäiti. Olen työssäkäyvä, keskituloinen ja helposti innostuva etenkin kun kyseessä on uusia juttuja opiskeltavaksi. Haukkaan helposti isoja paloja kerrallaan pureksittavaksi ja samalla hallinnoin imperiumiani kotona - oli energiaa tai ei. Järjestän synttärit, reissut, lasten kuljetukset, kauppaostokset sekä suunnittelen mitä joka päivä syötäisiin, etsin sukkien kadonneita kumppaneita ja laadin budjetteja niissä pysymättä... kunnes tuli eräänä päivänä pysähdys.  Pysähtymiseen vaikutti se että olin pitkän aikaa jättänyt itseni huomiotta, nimittäin se oman sisäisen itseni. Huolehdin muiden jaksamisesta, koulujen käynnistä, taloudellisesta vastuusta eli ylipäänsä kaikesta jolloin itseeni ei jäänyt voimavaroja - loppujen lopuksi en sitä enää muistanutkaan. Jäin pitkälle sairaslomalle ja opettelin uusia asioita arjessani, kuten delegointia ja asioiden priorisointia (luulin ymmärtäni niiden ...