Hyvää oloa

Ylivirittyneenä tulee helposti oltua se joka en oikeasti ole, nousee ikäänkuin kulissit pystyyn. Vaikka olen kotona omissa tiloissani, en pääse rauhoittumaan kun pitää olla "jotain". Tämä olotila on itselläni ollut vuosia se "normaali", joka ei ole sitä lainkaan! Tunnen että en ole oma itseni, jota vielä haen.  Nautin eniten käsillä luomisesta, kuten lankojen kanssa työskentelystä, askartelusta ja leipomisesta. Nautin siitä että kotona on perussiistiä, joskus saa olla hallittu kaaos 😉 Välillä minulle iskee inspiraatio puuhailla ja siivota vimmatusti, heittää turhia roinia pois sekä kierrättää, sen jälkeen alkaa raukeus (ja ylpeys) aikaansaannoksesta!  Pään saan nollattua menemällä ulos. Ulkoilu eri vuodenajoilla on ihanaa, tuoksut ja tunnelmat osaavat viedä mukanaan. Aiemmin en tätä huomioinut koska huomioni keskittyi muuhun, vaikka lapsiin. Lasten kanssa olen lähinnä ulkoillut, yksin en ole aiemmin sinne päässyt (tai päättänyt olla menemättä syyllisyyd...

Rakastan syksyn aikaa, samoin kuin vuodenajan vaihteluita yleensä ❤ rakastan sitä värien leikittelyä lehdillä ja maaperällä, sateen rytmikästä ropinaa peltikatolla ja tuulen tanssia puissa riisuen ne paljaiksi... Vuodenajat kertovat minulle yleensä sen että kun maa muuttuu, on tilaa myös muille muutoksille; toisenlaiset pukeutumiset, pimeän ajan lisääntyminen, oman olotilan muutokset kun yrittää mukautua vallitsevaan vuodenaikaan sekä oman itsensä kokeminen ehkä toisella lailla. Itseni kohdalla olen tätä muutosta "harrastanut" loppukeväästä saakka, uusia oivalluksia syntyy kuitenkin edelleen. Kaikki ei edelleenkään ole niin simppeliä kuin ajatuksissani tai oppikirjoissa - ai että elämä olisikin helppoa jos joku olisi aiemmin elänyt sinun elämäsi ja kertoo nyt sinulle miten koet/näet/kohtaat asiat, ja mitä tunnet.  Tunnetasolla olen käynyt ehkä sen suurimman taisteluni koska se ei tule varmasti loppumaan kuin vasta haudassa. Tai taistelu on vähän raaka ilmaisu mutt...

 Tarinani on lyhykäisyydessään tällainen; olen 35-vuotias naimisissa oleva kolmen lapsen perheenäiti. Olen työssäkäyvä, keskituloinen ja helposti innostuva etenkin kun kyseessä on uusia juttuja opiskeltavaksi. Haukkaan helposti isoja paloja kerrallaan pureksittavaksi ja samalla hallinnoin imperiumiani kotona - oli energiaa tai ei. Järjestän synttärit, reissut, lasten kuljetukset, kauppaostokset sekä suunnittelen mitä joka päivä syötäisiin, etsin sukkien kadonneita kumppaneita ja laadin budjetteja niissä pysymättä... kunnes tuli eräänä päivänä pysähdys.  Pysähtymiseen vaikutti se että olin pitkän aikaa jättänyt itseni huomiotta, nimittäin se oman sisäisen itseni. Huolehdin muiden jaksamisesta, koulujen käynnistä, taloudellisesta vastuusta eli ylipäänsä kaikesta jolloin itseeni ei jäänyt voimavaroja - loppujen lopuksi en sitä enää muistanutkaan. Jäin pitkälle sairaslomalle ja opettelin uusia asioita arjessani, kuten delegointia ja asioiden priorisointia (luulin ymmärtäni niiden ...